Helsingin Sanomien sivuilla julkaistiin eilen artikkeli, joka käsittelee kiusaamista nykyaikaisessa muodossa - median kautta. Kiusaamista tapahtuu yhä useammin internetissä siten, että koulukiusaaja levittää kiusaamastaan henkilöstä kuvia tai videoita. Näin ollen kiusaaminen ei rajoitu vain koulussa oloon, vaan se jatkuu myös kiusatun vapaa-ajalla.
Mielestäni koulukiusaamiseen pitää puuttua aina, huolimatta siitä mitä kautta ja miten se tapahtuu. Ensinnäkin se, että yleensäkin laittaa luvatta toisesta kuvia tai videoita nettiin, on laitonta. Jo pelkästään tämä seikka tekee asiasta erityisen vakavan ja loukkaavan. Huolestuttavaa on myös se, että kuvia tai videoita laitetaan nettiin, koska niitä ei välttämättä saa sieltä koskaan pois. Puhumattakaan siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa henkisesti - siitä voi pahimmassa tapauksessa jäädä pysyvät jäljet kiusatun itsetuntoon ja omaan minäkuvaan. Kiusaamista ei voi kuitenkaan vertailla sillä perusteella, miten se tapahtuu, vaan se on aina yhtä vakavaa - tapahtui se sitten verkossa tai kasvotusten.
Miten nettikiusaamistilanteessa kannattaa sitten toimia? Ensinnäkin kiusaamisesta kannattaa kertoa vanhemmalle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Siten kiusatun ei tarvitse pitää pahaa oloa sisällään. Jos kiusaaminen tapahtuu Facebookissa tai Messengerissä, on kiusaajan käyttäjä mahdollista poistaa kavereista tai estää. Monissa muissakin sosiaalisen median välineissä on mahdollista poistaa tai estää käyttäjä, tai vaihtoehtoisesti oma tunnus. Jos kiusattu näkee, että hänestä on luvatta laitettu kuvia/videoita, voi hän yrittää tallentaa tiedoston, jotta hän saisi todisteita tapahtumasta. Toisen kuvia ei saa netissä julkaista, joten asiasta voi hyvinkin ilmoittaa poliisille. Kiusaaminen voi kuitenkin jatkua kasvotusten, jolloin on hyvä, että opettaja tietää asiasta ja että asiaan puututaan.
"Ennen vanhaan lapsi pääsi kiusaajistaan eroon, kun lähti koulusta." Näin kommentoi Anna Puusniekka Mannerheimin lastensuojeluliitosta nettikiusaamista koskevaa artikkelia. Mielestäni on erittäin hämmentävää, että Mannerheimin lastensuojeluliiton henkilö on sitä mieltä, että kiusaamistapauksessa pakeneminen on oikea ja korrekti vaihtoehto. Vaikka vaihtamalla koulua päästäisiin kiusaamisesta eroon, niin kiusaamisesta jääneet jäljet jäävät mieleen. Niitä ei pysty paeta, vaan ne pitää selvittää. Muutenkaan mielestäni elämässä pakeneminen ei ole se ykkösvaihtoehto, koska se ei usein ratkaise mitään. Vaikeudet pitää kohdata, ei niistä pakenemalla pääse eroon. Jos vanhempi toimii kiusaamistilanteessa siten, että nuori joutuu kiusaamisen takia vaihtaa koulua, näyttää hän samalla nuorelle esimerkkiä hänen tavasta toimia ongelmatilanteissa. Elämässä tulee todennäköisesti vastaan monenlaisia pieniä ja isoja ongelmia, ja niiden ratkaisemiseen tulee joko paeta tai kohdata ne. Jokainen päättää itse, kumman vaihtoehdon kohtaa.
Henkilökohtaisesti en ole kohdannut nettikiusaamista omassa elämässäni enkä ole kuullut muidenkaan kohtaavan sellaista. Tälläkin kurssilla olisi periaatteessa mahdollista kiusata netin kautta, mutta sellaista ei onneksi ole käynyt, ainakaan niin että itse tietäisin siitä. Uskon, että moni nuori tietää nettikiusaamisesta yleisesti ja mahdollisesti nettikiusaamistapauksistakin, mutta aikuisilla ei välttämättä ole tästä kiusaamismuodosta paljon informaatiota. Siksi on hyvä, että mediassa ilmoitetaan asiasta uutisen muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti