Alla tekemäni sarjakuva Marvel Comicsin editorilla. Sarjakuvani kuvaa sitä, kuinka kuvia, tekstejä, tiedostoja ja muita toisten tekemiä luovia teoksia kopioidaan. Sarjakuva kannustaa luomaan oman maailman, eli kehittämään omaa luovuuttaan ja käyttämään sitä!
perjantai 29. huhtikuuta 2011
perjantai 15. huhtikuuta 2011
kiusaamisvideot kouluissa
Helsingin Sanomien sivuilla julkaistiin eilen artikkeli, joka käsittelee kiusaamista nykyaikaisessa muodossa - median kautta. Kiusaamista tapahtuu yhä useammin internetissä siten, että koulukiusaaja levittää kiusaamastaan henkilöstä kuvia tai videoita. Näin ollen kiusaaminen ei rajoitu vain koulussa oloon, vaan se jatkuu myös kiusatun vapaa-ajalla.
Mielestäni koulukiusaamiseen pitää puuttua aina, huolimatta siitä mitä kautta ja miten se tapahtuu. Ensinnäkin se, että yleensäkin laittaa luvatta toisesta kuvia tai videoita nettiin, on laitonta. Jo pelkästään tämä seikka tekee asiasta erityisen vakavan ja loukkaavan. Huolestuttavaa on myös se, että kuvia tai videoita laitetaan nettiin, koska niitä ei välttämättä saa sieltä koskaan pois. Puhumattakaan siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa henkisesti - siitä voi pahimmassa tapauksessa jäädä pysyvät jäljet kiusatun itsetuntoon ja omaan minäkuvaan. Kiusaamista ei voi kuitenkaan vertailla sillä perusteella, miten se tapahtuu, vaan se on aina yhtä vakavaa - tapahtui se sitten verkossa tai kasvotusten.
Miten nettikiusaamistilanteessa kannattaa sitten toimia? Ensinnäkin kiusaamisesta kannattaa kertoa vanhemmalle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Siten kiusatun ei tarvitse pitää pahaa oloa sisällään. Jos kiusaaminen tapahtuu Facebookissa tai Messengerissä, on kiusaajan käyttäjä mahdollista poistaa kavereista tai estää. Monissa muissakin sosiaalisen median välineissä on mahdollista poistaa tai estää käyttäjä, tai vaihtoehtoisesti oma tunnus. Jos kiusattu näkee, että hänestä on luvatta laitettu kuvia/videoita, voi hän yrittää tallentaa tiedoston, jotta hän saisi todisteita tapahtumasta. Toisen kuvia ei saa netissä julkaista, joten asiasta voi hyvinkin ilmoittaa poliisille. Kiusaaminen voi kuitenkin jatkua kasvotusten, jolloin on hyvä, että opettaja tietää asiasta ja että asiaan puututaan.
"Ennen vanhaan lapsi pääsi kiusaajistaan eroon, kun lähti koulusta." Näin kommentoi Anna Puusniekka Mannerheimin lastensuojeluliitosta nettikiusaamista koskevaa artikkelia. Mielestäni on erittäin hämmentävää, että Mannerheimin lastensuojeluliiton henkilö on sitä mieltä, että kiusaamistapauksessa pakeneminen on oikea ja korrekti vaihtoehto. Vaikka vaihtamalla koulua päästäisiin kiusaamisesta eroon, niin kiusaamisesta jääneet jäljet jäävät mieleen. Niitä ei pysty paeta, vaan ne pitää selvittää. Muutenkaan mielestäni elämässä pakeneminen ei ole se ykkösvaihtoehto, koska se ei usein ratkaise mitään. Vaikeudet pitää kohdata, ei niistä pakenemalla pääse eroon. Jos vanhempi toimii kiusaamistilanteessa siten, että nuori joutuu kiusaamisen takia vaihtaa koulua, näyttää hän samalla nuorelle esimerkkiä hänen tavasta toimia ongelmatilanteissa. Elämässä tulee todennäköisesti vastaan monenlaisia pieniä ja isoja ongelmia, ja niiden ratkaisemiseen tulee joko paeta tai kohdata ne. Jokainen päättää itse, kumman vaihtoehdon kohtaa.
Henkilökohtaisesti en ole kohdannut nettikiusaamista omassa elämässäni enkä ole kuullut muidenkaan kohtaavan sellaista. Tälläkin kurssilla olisi periaatteessa mahdollista kiusata netin kautta, mutta sellaista ei onneksi ole käynyt, ainakaan niin että itse tietäisin siitä. Uskon, että moni nuori tietää nettikiusaamisesta yleisesti ja mahdollisesti nettikiusaamistapauksistakin, mutta aikuisilla ei välttämättä ole tästä kiusaamismuodosta paljon informaatiota. Siksi on hyvä, että mediassa ilmoitetaan asiasta uutisen muodossa.
Mielestäni koulukiusaamiseen pitää puuttua aina, huolimatta siitä mitä kautta ja miten se tapahtuu. Ensinnäkin se, että yleensäkin laittaa luvatta toisesta kuvia tai videoita nettiin, on laitonta. Jo pelkästään tämä seikka tekee asiasta erityisen vakavan ja loukkaavan. Huolestuttavaa on myös se, että kuvia tai videoita laitetaan nettiin, koska niitä ei välttämättä saa sieltä koskaan pois. Puhumattakaan siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa henkisesti - siitä voi pahimmassa tapauksessa jäädä pysyvät jäljet kiusatun itsetuntoon ja omaan minäkuvaan. Kiusaamista ei voi kuitenkaan vertailla sillä perusteella, miten se tapahtuu, vaan se on aina yhtä vakavaa - tapahtui se sitten verkossa tai kasvotusten.
Miten nettikiusaamistilanteessa kannattaa sitten toimia? Ensinnäkin kiusaamisesta kannattaa kertoa vanhemmalle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Siten kiusatun ei tarvitse pitää pahaa oloa sisällään. Jos kiusaaminen tapahtuu Facebookissa tai Messengerissä, on kiusaajan käyttäjä mahdollista poistaa kavereista tai estää. Monissa muissakin sosiaalisen median välineissä on mahdollista poistaa tai estää käyttäjä, tai vaihtoehtoisesti oma tunnus. Jos kiusattu näkee, että hänestä on luvatta laitettu kuvia/videoita, voi hän yrittää tallentaa tiedoston, jotta hän saisi todisteita tapahtumasta. Toisen kuvia ei saa netissä julkaista, joten asiasta voi hyvinkin ilmoittaa poliisille. Kiusaaminen voi kuitenkin jatkua kasvotusten, jolloin on hyvä, että opettaja tietää asiasta ja että asiaan puututaan.
"Ennen vanhaan lapsi pääsi kiusaajistaan eroon, kun lähti koulusta." Näin kommentoi Anna Puusniekka Mannerheimin lastensuojeluliitosta nettikiusaamista koskevaa artikkelia. Mielestäni on erittäin hämmentävää, että Mannerheimin lastensuojeluliiton henkilö on sitä mieltä, että kiusaamistapauksessa pakeneminen on oikea ja korrekti vaihtoehto. Vaikka vaihtamalla koulua päästäisiin kiusaamisesta eroon, niin kiusaamisesta jääneet jäljet jäävät mieleen. Niitä ei pysty paeta, vaan ne pitää selvittää. Muutenkaan mielestäni elämässä pakeneminen ei ole se ykkösvaihtoehto, koska se ei usein ratkaise mitään. Vaikeudet pitää kohdata, ei niistä pakenemalla pääse eroon. Jos vanhempi toimii kiusaamistilanteessa siten, että nuori joutuu kiusaamisen takia vaihtaa koulua, näyttää hän samalla nuorelle esimerkkiä hänen tavasta toimia ongelmatilanteissa. Elämässä tulee todennäköisesti vastaan monenlaisia pieniä ja isoja ongelmia, ja niiden ratkaisemiseen tulee joko paeta tai kohdata ne. Jokainen päättää itse, kumman vaihtoehdon kohtaa.
Henkilökohtaisesti en ole kohdannut nettikiusaamista omassa elämässäni enkä ole kuullut muidenkaan kohtaavan sellaista. Tälläkin kurssilla olisi periaatteessa mahdollista kiusata netin kautta, mutta sellaista ei onneksi ole käynyt, ainakaan niin että itse tietäisin siitä. Uskon, että moni nuori tietää nettikiusaamisesta yleisesti ja mahdollisesti nettikiusaamistapauksistakin, mutta aikuisilla ei välttämättä ole tästä kiusaamismuodosta paljon informaatiota. Siksi on hyvä, että mediassa ilmoitetaan asiasta uutisen muodossa.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Teksti vaikuttaa
Opetuskoti Mustikka - suomen kielen ja kulttuurin
avoin oppimisympäristö
Opetuskoti Mustikka on arkisin klo 9-15 avoinna oleva matalan kynnyk-
sen kohtaamispaikka ja oppimisympäristö kaikille pienten lasten äideil-
le. Opetuskodissa autetaan maahanmuuttajanaisia ja -lapsia integroi-
tumaan omaan lähiöön ja laajemmin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Opetuskoti tarjoaa paikan harjoitella suomen kieltä sekä oppia suoma-
laisia tapoja ja kodinhoitoa. Opetuskotiohjaajalta saa myös asiointiapua
kunnes omat taidot ja kieli karttuvat hoitamaan asioita viranomaisten
kanssa. Opetuskoti tarjoaa lisäksi mielekästä harrastustoimintaa yh-
dessä lasten kanssa. Opetuskoti Mustikan toiminta inhimillistää ja arki-
päiväistää eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta, lisää molemminpuo-
leista ymmärrystä ja vähentää vastakkainasettelua. Opetuskodin tehtä-
vänä on vahvistaa naisia oman elämänsä toimijoina ja auttaa seuraa-
valle portaalle, opiskelemaan ja työelämään.
Tekstissä lukijoiden huomio pyritään kiinnittämään otsikolla, koska se houkuttelee lukijan lukemaan varsinaisen tekstin. Otsikossa mainitaan mainostettavan kohteen nimi, “Opetuskoti Mustikka”, sekä kuvataan sitä sanoin “suomen kielen ja kulttuurin avoin oppimisympäristö”. Adjektiivilla avoin luodaan positiivinen mielikuva siitä, minkälainen opetuskoti on. Lisäksi opetuskotia luonnehditaan oppimisympäristöksi, mikä antaa opetuskodille laajemman merkityksen. Otsikossa otetaan myös esille laajempi kokonaisuus, suomen kieli ja kulttuuri, millä pyritään antaa opetuskodille suurempi merkitys. Otsikko on teesi, jonka totuudenmukaisuutta argumentoidaan tekstiosassa.
Opetuskoti esitetään matalan kynnyksen kohtaamispaikkana. Näin pyritään houkuttelemaan kohderyhmää mainostettavaan kohteeseen. Tekstin kohderyhmä, pienten lasten äidit sekä maahanmuuttajanaiset ja -lapset, ilmoitetaan suoraan tekstissä. Näin hyödynnetään suoraa vaikuttamista. Tekstissä otetaan esille myös toinen laaja kokonaisuus, suomalainen yhteiskunta, ja vastakkainasetellaan sitä pienempään kohteeseen, lähiöön. Opetuskodista halutaan luoda merkittävä mielikuva ottamalla esille yhteiskunnallisia arvoja ja käytäntöjä, joiden toteuttamista opetuskoti edistää. Teesi oppimisympäristö argumentoidaan tekstissä siten, että siellä opetetaan suomalaisia tapoja ja kodinhoitoa. Tekstissä asetetaan tavoite sen toiminnalle: asiointi viranomaisten kanssa. Tekstissä lisäksi käytetään personifikaatiota paljon, pyrkien luomaan opetuskodille inhimillisiä piirteitä. Tässäkin tapauksessa opetuskodin merkitystä ja arvoa koitetaan suurentaa. Myönteisen mielikuvan luovia verbejä on useita, kuten “vahvistaa” ja “tarjoaa”.
“Opetuskoti Mustikan toiminta inhimillistää ja arkipäiväistää eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta, lisää molemminpuoleista ymmärrystä ja vähentää vastakkainasettelua.” Tässä kohtaa opetuskodin toiminnan vaikutukset kuvataan hyvin suurina ja tärkeinä. Siinä otetaan esille yleistä positiviista vuorovaikutusta ihmisten välillä, jota opetuskodin kuvataan parantavan. Viimeisessä lauseessa vedotaan naisten asemaan ja luodaan mielikuva naisten aseman kohentamisesta. Tässä kohtaa käytetään hyväksi yleistä mielipidettä naisten huonosta asemasta ja pyritään tehdä opetuskodista merkittävä tekijä naisten aseman parantamisessa. Siinä vedotaan tunteisiin siinä muodossa, että opetuskodista luodaan sympaattinen ja auttavainen mielikuva.
Kokonaisuudessaan tekstin tavoite on vaikuttaa lukijaan erilaisilla mielikuvilla, joilla annetaan ymmärtää opetuskodin olevan tärkeä tekijä yhteiskunnassa. Tekstissä vedotaan sekä järkeen että tunteisiin. Sen kohderyhmä on otettu huomioon mielestäni hyvin, koska siinä käsitellään erilaisia suuria ja kaikkia koskettavia ilmiöitä, jotka vakuuttavat lukijan.
avoin oppimisympäristö
Opetuskoti Mustikka on arkisin klo 9-15 avoinna oleva matalan kynnyk-
sen kohtaamispaikka ja oppimisympäristö kaikille pienten lasten äideil-
le. Opetuskodissa autetaan maahanmuuttajanaisia ja -lapsia integroi-
tumaan omaan lähiöön ja laajemmin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Opetuskoti tarjoaa paikan harjoitella suomen kieltä sekä oppia suoma-
laisia tapoja ja kodinhoitoa. Opetuskotiohjaajalta saa myös asiointiapua
kunnes omat taidot ja kieli karttuvat hoitamaan asioita viranomaisten
kanssa. Opetuskoti tarjoaa lisäksi mielekästä harrastustoimintaa yh-
dessä lasten kanssa. Opetuskoti Mustikan toiminta inhimillistää ja arki-
päiväistää eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta, lisää molemminpuo-
leista ymmärrystä ja vähentää vastakkainasettelua. Opetuskodin tehtä-
vänä on vahvistaa naisia oman elämänsä toimijoina ja auttaa seuraa-
valle portaalle, opiskelemaan ja työelämään.
Tekstissä lukijoiden huomio pyritään kiinnittämään otsikolla, koska se houkuttelee lukijan lukemaan varsinaisen tekstin. Otsikossa mainitaan mainostettavan kohteen nimi, “Opetuskoti Mustikka”, sekä kuvataan sitä sanoin “suomen kielen ja kulttuurin avoin oppimisympäristö”. Adjektiivilla avoin luodaan positiivinen mielikuva siitä, minkälainen opetuskoti on. Lisäksi opetuskotia luonnehditaan oppimisympäristöksi, mikä antaa opetuskodille laajemman merkityksen. Otsikossa otetaan myös esille laajempi kokonaisuus, suomen kieli ja kulttuuri, millä pyritään antaa opetuskodille suurempi merkitys. Otsikko on teesi, jonka totuudenmukaisuutta argumentoidaan tekstiosassa.
Opetuskoti esitetään matalan kynnyksen kohtaamispaikkana. Näin pyritään houkuttelemaan kohderyhmää mainostettavaan kohteeseen. Tekstin kohderyhmä, pienten lasten äidit sekä maahanmuuttajanaiset ja -lapset, ilmoitetaan suoraan tekstissä. Näin hyödynnetään suoraa vaikuttamista. Tekstissä otetaan esille myös toinen laaja kokonaisuus, suomalainen yhteiskunta, ja vastakkainasetellaan sitä pienempään kohteeseen, lähiöön. Opetuskodista halutaan luoda merkittävä mielikuva ottamalla esille yhteiskunnallisia arvoja ja käytäntöjä, joiden toteuttamista opetuskoti edistää. Teesi oppimisympäristö argumentoidaan tekstissä siten, että siellä opetetaan suomalaisia tapoja ja kodinhoitoa. Tekstissä asetetaan tavoite sen toiminnalle: asiointi viranomaisten kanssa. Tekstissä lisäksi käytetään personifikaatiota paljon, pyrkien luomaan opetuskodille inhimillisiä piirteitä. Tässäkin tapauksessa opetuskodin merkitystä ja arvoa koitetaan suurentaa. Myönteisen mielikuvan luovia verbejä on useita, kuten “vahvistaa” ja “tarjoaa”.
“Opetuskoti Mustikan toiminta inhimillistää ja arkipäiväistää eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta, lisää molemminpuoleista ymmärrystä ja vähentää vastakkainasettelua.” Tässä kohtaa opetuskodin toiminnan vaikutukset kuvataan hyvin suurina ja tärkeinä. Siinä otetaan esille yleistä positiviista vuorovaikutusta ihmisten välillä, jota opetuskodin kuvataan parantavan. Viimeisessä lauseessa vedotaan naisten asemaan ja luodaan mielikuva naisten aseman kohentamisesta. Tässä kohtaa käytetään hyväksi yleistä mielipidettä naisten huonosta asemasta ja pyritään tehdä opetuskodista merkittävä tekijä naisten aseman parantamisessa. Siinä vedotaan tunteisiin siinä muodossa, että opetuskodista luodaan sympaattinen ja auttavainen mielikuva.
Kokonaisuudessaan tekstin tavoite on vaikuttaa lukijaan erilaisilla mielikuvilla, joilla annetaan ymmärtää opetuskodin olevan tärkeä tekijä yhteiskunnassa. Tekstissä vedotaan sekä järkeen että tunteisiin. Sen kohderyhmä on otettu huomioon mielestäni hyvin, koska siinä käsitellään erilaisia suuria ja kaikkia koskettavia ilmiöitä, jotka vakuuttavat lukijan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
