sarjakuva!

Alla tekemäni sarjakuva Marvel Comicsin editorilla. Sarjakuvani kuvaa sitä, kuinka kuvia, tekstejä, tiedostoja ja muita toisten tekemiä luovia teoksia kopioidaan. Sarjakuva kannustaa luomaan oman maailman, eli kehittämään omaa luovuuttaan ja käyttämään sitä!

kiusaamisvideot kouluissa

Helsingin Sanomien sivuilla julkaistiin eilen artikkeli, joka käsittelee kiusaamista nykyaikaisessa muodossa - median kautta. Kiusaamista tapahtuu yhä useammin internetissä siten, että koulukiusaaja levittää kiusaamastaan henkilöstä kuvia tai videoita. Näin ollen kiusaaminen ei rajoitu vain koulussa oloon, vaan se jatkuu myös kiusatun vapaa-ajalla.

Mielestäni koulukiusaamiseen pitää puuttua aina, huolimatta siitä mitä kautta ja miten se tapahtuu. Ensinnäkin se, että yleensäkin laittaa luvatta toisesta kuvia tai videoita nettiin, on laitonta. Jo pelkästään tämä seikka tekee asiasta erityisen vakavan ja loukkaavan. Huolestuttavaa on myös se, että kuvia tai videoita laitetaan nettiin, koska niitä ei välttämättä saa sieltä koskaan pois. Puhumattakaan siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa henkisesti - siitä voi pahimmassa tapauksessa jäädä pysyvät jäljet kiusatun itsetuntoon ja omaan minäkuvaan. Kiusaamista ei voi kuitenkaan vertailla sillä perusteella, miten se tapahtuu, vaan se on aina yhtä vakavaa - tapahtui se sitten verkossa tai kasvotusten.

Miten nettikiusaamistilanteessa kannattaa sitten toimia? Ensinnäkin kiusaamisesta kannattaa kertoa vanhemmalle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Siten kiusatun ei tarvitse pitää pahaa oloa sisällään. Jos kiusaaminen tapahtuu Facebookissa tai Messengerissä, on kiusaajan käyttäjä mahdollista poistaa kavereista tai estää. Monissa muissakin sosiaalisen median välineissä on mahdollista poistaa tai estää käyttäjä, tai vaihtoehtoisesti oma tunnus. Jos kiusattu näkee, että hänestä on luvatta laitettu kuvia/videoita, voi hän yrittää tallentaa tiedoston, jotta hän saisi todisteita tapahtumasta. Toisen kuvia ei saa netissä julkaista, joten asiasta voi hyvinkin ilmoittaa poliisille. Kiusaaminen voi kuitenkin jatkua kasvotusten, jolloin on hyvä, että opettaja tietää asiasta ja että asiaan puututaan.

"Ennen vanhaan lapsi pääsi kiusaajistaan eroon, kun lähti koulusta." Näin kommentoi Anna Puusniekka Mannerheimin lastensuojeluliitosta nettikiusaamista koskevaa artikkelia. Mielestäni on erittäin hämmentävää, että Mannerheimin lastensuojeluliiton henkilö on sitä mieltä, että kiusaamistapauksessa pakeneminen on oikea ja korrekti vaihtoehto. Vaikka vaihtamalla koulua päästäisiin kiusaamisesta eroon, niin kiusaamisesta jääneet jäljet jäävät mieleen. Niitä ei pysty paeta, vaan ne pitää selvittää. Muutenkaan mielestäni elämässä pakeneminen ei ole se ykkösvaihtoehto, koska se ei usein ratkaise mitään. Vaikeudet pitää kohdata, ei niistä pakenemalla pääse eroon. Jos vanhempi toimii kiusaamistilanteessa siten, että nuori joutuu kiusaamisen takia vaihtaa koulua, näyttää hän samalla nuorelle esimerkkiä hänen tavasta toimia ongelmatilanteissa. Elämässä tulee todennäköisesti vastaan monenlaisia pieniä ja isoja ongelmia, ja niiden ratkaisemiseen tulee joko paeta tai kohdata ne. Jokainen päättää itse, kumman vaihtoehdon kohtaa.

Henkilökohtaisesti en ole kohdannut nettikiusaamista omassa elämässäni enkä ole kuullut muidenkaan kohtaavan sellaista. Tälläkin kurssilla olisi periaatteessa mahdollista kiusata netin kautta, mutta sellaista ei onneksi ole käynyt, ainakaan niin että itse tietäisin siitä. Uskon, että moni nuori tietää nettikiusaamisesta yleisesti ja mahdollisesti nettikiusaamistapauksistakin, mutta aikuisilla ei välttämättä ole tästä kiusaamismuodosta paljon informaatiota. Siksi on hyvä, että mediassa ilmoitetaan asiasta uutisen muodossa.

Teksti vaikuttaa

Opetuskoti Mustikka - suomen kielen ja kulttuurin
avoin oppimisympäristö

Opetuskoti Mustikka on arkisin klo 9-15 avoinna oleva matalan kynnyk-
sen kohtaamispaikka ja oppimisympäristö kaikille pienten lasten äideil-
le. Opetuskodissa autetaan maahanmuuttajanaisia ja -lapsia integroi-
tumaan omaan lähiöön ja laajemmin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Opetuskoti tarjoaa paikan harjoitella suomen kieltä sekä oppia suoma-
laisia tapoja ja kodinhoitoa. Opetuskotiohjaajalta saa myös asiointiapua
kunnes omat taidot ja kieli karttuvat hoitamaan asioita viranomaisten
kanssa. Opetuskoti tarjoaa lisäksi mielekästä harrastustoimintaa yh-
dessä lasten kanssa. Opetuskoti Mustikan toiminta inhimillistää ja arki-
päiväistää eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta, lisää molemminpuo-
leista ymmärrystä ja vähentää vastakkainasettelua. Opetuskodin tehtä-
vänä on vahvistaa naisia oman elämänsä toimijoina ja auttaa seuraa-
valle portaalle, opiskelemaan ja työelämään.


Tekstissä lukijoiden huomio pyritään kiinnittämään otsikolla, koska se houkuttelee lukijan lukemaan varsinaisen tekstin. Otsikossa mainitaan mainostettavan kohteen nimi, “Opetuskoti Mustikka”, sekä kuvataan sitä sanoin “suomen kielen ja kulttuurin avoin oppimisympäristö”. Adjektiivilla avoin luodaan positiivinen mielikuva siitä, minkälainen opetuskoti on. Lisäksi opetuskotia luonnehditaan oppimisympäristöksi, mikä antaa opetuskodille laajemman merkityksen. Otsikossa otetaan myös esille laajempi kokonaisuus, suomen kieli ja kulttuuri, millä pyritään antaa opetuskodille suurempi merkitys. Otsikko on teesi, jonka totuudenmukaisuutta argumentoidaan tekstiosassa.

Opetuskoti esitetään matalan kynnyksen kohtaamispaikkana. Näin pyritään houkuttelemaan kohderyhmää mainostettavaan kohteeseen. Tekstin kohderyhmä, pienten lasten äidit sekä maahanmuuttajanaiset ja -lapset, ilmoitetaan suoraan tekstissä. Näin hyödynnetään suoraa vaikuttamista. Tekstissä otetaan esille myös toinen laaja kokonaisuus, suomalainen yhteiskunta, ja vastakkainasetellaan sitä pienempään kohteeseen, lähiöön. Opetuskodista halutaan luoda merkittävä mielikuva ottamalla esille yhteiskunnallisia arvoja ja käytäntöjä, joiden toteuttamista opetuskoti edistää. Teesi oppimisympäristö argumentoidaan tekstissä siten, että siellä opetetaan suomalaisia tapoja ja kodinhoitoa. Tekstissä asetetaan tavoite sen toiminnalle: asiointi viranomaisten kanssa. Tekstissä lisäksi käytetään personifikaatiota paljon, pyrkien luomaan opetuskodille inhimillisiä piirteitä. Tässäkin tapauksessa opetuskodin merkitystä ja arvoa koitetaan suurentaa. Myönteisen mielikuvan luovia verbejä on useita, kuten “vahvistaa” ja “tarjoaa”.
     “Opetuskoti Mustikan toiminta inhimillistää ja arkipäiväistää eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta, lisää molemminpuoleista ymmärrystä ja vähentää vastakkainasettelua.” Tässä kohtaa opetuskodin toiminnan vaikutukset kuvataan hyvin suurina ja tärkeinä. Siinä otetaan esille yleistä positiviista vuorovaikutusta ihmisten välillä, jota opetuskodin kuvataan parantavan. Viimeisessä lauseessa vedotaan naisten asemaan ja luodaan mielikuva naisten aseman kohentamisesta. Tässä kohtaa käytetään hyväksi yleistä mielipidettä naisten huonosta asemasta ja pyritään tehdä opetuskodista merkittävä tekijä naisten aseman parantamisessa. Siinä vedotaan tunteisiin siinä muodossa, että opetuskodista luodaan sympaattinen ja auttavainen mielikuva.

Kokonaisuudessaan tekstin tavoite on vaikuttaa lukijaan erilaisilla mielikuvilla, joilla annetaan ymmärtää opetuskodin olevan tärkeä tekijä yhteiskunnassa. Tekstissä vedotaan sekä järkeen että tunteisiin. Sen kohderyhmä on otettu huomioon mielestäni hyvin, koska siinä käsitellään erilaisia suuria ja kaikkia koskettavia ilmiöitä, jotka vakuuttavat lukijan.

tänään

Tunnit menivät äikän valinnaisjakson tehtävän parissa. Teen siis mainostekstin pohjalta analysointia, miten tekstillä vaikutetaan. Olen tuskaillut tämän tehtävän kanssa, koska on vaikeeta miettiä miten asiat muotoilee ja mitä asioita tekstissä ottaa esille. Oon ihan hyvässä vauhdissa tän kanssa, ja tosiaan julkaisen sen täällä blogissani hyödyntäen näin tätä mediakurssia kuin myös äikän opiskelua (nämä kulkee aika lailla käsi kädessä).

Tässä joitakin lähteitä mitä käytän hyväkseni tehtävässä:
http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/kurssi3/kurssin_etusivu3.html
http://appro.mit.jyu.fi/essikurssi/kirjoittaminen/t1/

EDIT // 01.04.2011 samaa hommaa tehden :)

things and thoughts about facebook and social media

Tässä artikkelissa arvioidaan Facebookin yksityisyyden suojaa sen käyttäjien näkökulmasta. Kyseiseen artikkeliin oli lisätty käyttäjän Anna mielenkiintoinen kommentti:
"En näe mitä ongelmallista Facebookin tai muiden sosiaalisten medioiden käytössä on. Ongelma on yleensä niillä, jotka niitä eivät käytä ja jättäytyvät tietoisesti kaiken modernin sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle."

Mielenkiintoisen kyseisestä kommentista tekee, että siinä ikään kuin syyllistetään niitä, jotka eivät käytä Facebookia, jotka eivät näin ollen ole osa modernia yhteisöämme. Onko ongelma tosiaan niissä, jotka eivät käytä Facebookia? Onko sosiaalinen media yhtä kuin sosiaalinen kanssakäynti - ihmissuhteita ei tarvitse hioa, kunhan Facebookissa on 1000 kaveria? Mielestäni näin ei ole. Facebookin käyttäminen ei tee mielestäni ihmistä yhtään enemmän ajan tasalla olevampaa kuin sellaisen ihmisen, joka ei hyödynnä sosiaalista mediaa ollenkaan. Vaikka sosiaalinen media on todella hyödyllinen viestintää ajatellen, niin ajan tasalla voi pysyä myös käyttämättä sitä. Mielestäni sosiaalista mediaa tärkeämpää viestintää on viestiminen niin sanotusti in real life. Ehkäpä sosiaalisen median suosioon vaikuttaakin sen yksinkertaisuus - on helppoa painaa kaveripyyntöön Vahvista- nappia. Tällaista nappia ei vain löydy tosielämästä.

 kuva weheartit.com

Kirjoituksesta saattaa saada sellaisen kuvan, että en pidä sosiaalista mediaa arvossa. Tämä ei pidä paikkaansa - olen Facebookin aktiivinen käyttäjä ja hyödynnän sosiaalista mediaa niin opiskelussa kuin muiden ihmisten kanssakäymisessäkin. Jos haluaa hyödyntää sosiaalista mediaa, niin siten kannattaakin tehdä. Jos kokee selviävänsä modernissa yhteiskunnassamme ilman Facebookia, niin se on okei. Jokainen kukka kukkikoon omalla tavallaan.

pahoittelut vähän sekavasta kirjoituksesta, tää on spontaanisti tehty teksti kuten varmaan huomaakin (---; ja englanninkielinen otsikko koska.... suomi ei nyt vaan luonnistunut !

bloggaaminen - miksi?

Arggghh tallennus ei onnistunut, joten uudestaan sitten koko juttu :( No, eipä mahda mitään.... Aloitetaan sitten alusta.


Blogit ovat nykyään yleisiä. Blogi tarkoittaa siis nettisivustoa, johon itse tuotetaan jotain sisältöä, kuten tekstiä ja kuvia. Sisältö tallentuu arkistoihin, joita pystyy myöhemminkin lukea. Blogien aiheita löytyy laidasta laitaan: voit pitää muotiblogia, ruokablogia, lifestyleblogia, kuvablogia, mielipideblogia... Vain mielikuvitus on rajana!
Etenkin lifestyleblogit ovat saavuttaneet suuren suosion. Lifestyleblogissa kirjoittaja kertoo elämästään tekstin ja usein myös kuvin. Moni saattaa suhtautua blogeihin kriittisesti, etenkin juuri lifestyleblogeihin, jossa jonkun henkilön elämää voi seurata kuka tahansa netissäkävijä.. Kysymys kuuluu:

Miksi sitten blogata?

Tähän on tietysti lukuisia näkemyksiä, mutta minä kerron omani. Korostan sitä, että nämä eivät ole mitään yleisiä faktoja, vaan omia pohdintojani ja johtopäätöksiäni.

Itse näen blogin pitämisen erittäin hyvänä harrastuksena. Blogiin tuotetaan omaa sisältöä, ja oman sisällön tuottaminen vaatii enemmän tai vähemmän luovuutta. Blogi siis edistää luovuutta, varsinkin jos siihen panostaa. Tekstin lisäksi luovuutta vaaditaan ulkoasuun (tosin kaikki eivät muokkaa ulkoasua, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin valita Bloggerin vaihtoehdoista mieleinen). Ulkoasua muokatessa oppii blogiin liittyvää tekniikkaa, koska ulkoasun muokkaamisessa tulee hallita erilaisia HTML-koodeja. Henkilökohtaisesti olen edellämainituista aivan pihalla, mutta ehkäpä voisin hyödyntää tätä kurssiblogiani harjoitteluun. Uskoisin myös, että parhaassa tapauksessa blogista voi olla hyötyä työnhaussakin, koska blogia tehdessäsi annat itsestäsi tietynlaisen kuvan, joka voi olla positiivinen työnantajan silmissä. Sen lisäksi, että annat itsestäsi kuvan, minkälainen olet henkilönä, osoitat myös kykeneväsi tuottamaan itse tekstiä, mikä ei ole ainakaan huono ominaisuus. Toisaalta, voit antaa myös todella negatiivisen kuvan itsestäsi ja näin ollen työnhaku vaikeutuu. Ja jos nyt blogista pitäisi nostaa esiin muita huonoja puolia, niin yksi voisi olla kommentit. Bloggaaja voi saada tosi myönteisiä ja kannustavia kommentteja, mutta olen blogien seuraajana nähnyt varsinkin suosituissa blogeissa myös erittäin ilkeitä kommentteja. Blogin pitäminen vaatii siis tietyllä tavalla itsevarmuutta, koska kommentit voivat olla tosi ikäviä. Kommentteihin pystyy kyllä onneksi ottamaan toiminnon, jossa kirjoittaja saa julkaista tai olla julkaisematta kommentit. Halutessasi voit myös poistaa kommentointimahdollisuuden kokonaan.


EDIT. korjaan kirjoitusvirheet ja mahdollisesti jatkan tätä kirjoitusta myöhemmin... :) nyt kuitenkin julkaisen tämän ennekuin tääkin häviää bittiavaruuteen !

2011 spring

Vanhoja postauksiani selatessa huomaa, että ne kaikki keskittyvät pääasiassa sosiaalisen median hyödyntämiseen opiskelussa. Olemme siis syyslukukaudella keskittyneet opiskelun tehostamiseen eri välineiden avulla. Olemme tutustuneet esimerkiksi Diigoon, Mindmeisteriin, Twitteriin ja digitarinoihin. Monet sivustoista, joissa kävimme, olivat mulle ihan uusia tuttavuuksia, kuten vaikka Diigo, josta en koskaan ollut kuullutkaan mutta joka osoittautui tosi hyödylliseksi sivustoksi. Osa sivustoista olivat mulle hyödyttömiä, mutta en pidä hyödyttömänä että niihin tutustuttiin koska jokaisella on omat oppimistekniikkansa ja joillekin tietystä sivustosta on paljonkin hyötyä, kun taas toinen ei hyödy siitä mitään. Siksi onkin hyvä, että tutustuimme monipuolisesti erilaisiin sivustoihin sekä välineisiin.
Digitarina oli ideana hyvä, mutta toteutus ei onnistunut. En tiedä, että haudataanko idea kokonaan vai ryhdymmekö vielä tekemään digitarinoita keväällä, mutta sain sellaisen käsityksen ettei kovinkaan moni innostunut ajatuksesta. Oli ainakin hyvä, että kuitenkin otimme selvää digitarinoista, koska niistäkään en entuudestaan tiennyt. Eli toisin sanoen emme tehneet mielestäni syyslukukaudella mitään hyödytöntä.

Entä sitten tästä eteenpäin? Vaihtoehtoina ovat välineisiin tarkempi tutustuminen tai oman sisällön tekeminen ja välineiden käyttäminen. Mielestäni voisimme tehdä molempia: jatkaisimme erilasiin välinesiin tutustumista ja jossain vaiheessa voisimme luoda omaa sisältöä välineitä käyttäen. Mitä sisältöä ja miten - sitä en tiedä itsekään. Ala-asteelle oppitunnin toteuttaminen kuulostaa ihan hauskalta, joten se voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Olen myös samaa mieltä Anniinan kanssa siitä, että työskenneltäisiin ryhmässä ja valmisteltaisiin oppitunti muulle luokalle.